Näkymätön hoivavastuu kuormittaa työikäisiä

Usein perheystävällisyydestä puhuttaessa katseet kääntyvät lähinnä pikkulapsiperheisiin. Näin käy, vaikka käsitteen “perhe” monet muodot ja merkitykset ovat todellisuutta  useimmilla työpaikoilla. Kun työ ja vapaa-aika ovat tasapainossa, se vaikuttaa työntekijän hyvinvointiin ja tuottavuuteen – oli kyseessä pikkulapsiaika tai mikä tahansa muu elämäntilanne.

Olisikin lyhytnäköistä yrittää parantaa työelämän perheystävällisyyttä ajatellen vain lapsiperheitä. Kun perhe ymmärretään työyhteisössä laajasti, nähdään, että hoivavastuu tai yksityiselämän kriisi voi yllättäen koskea ketä tahansa.

Kun omat lähisukulaiset ikääntyvät tai voivat huonosti ja avuntarve lisääntyy, joustavuus ja empaattinen suhtautuminen työyhteisössä auttavat. Moni voi olla käytännössä osa-aikainen omaishoitaja, vaikka siitä ei tiedetä työpaikalla tai se ei näy tilastoissa.

Hoivavastuu ei katso ikää: kenellä tahansa voi olla vastuu vaikkapa aikuisesta lapsesta, jolla on elämänhallinta hukassa; huoli läheisestä, joka on mielenterveyskuntoutuja tai sisarus, joka on alkoholisti.

Tämä on virtahepo monen työpaikan kahvipöydässä. Usein lääkärikäynnit tai muut avustusta vaativat tapaamiset pitäisi hoitaa virastoaikaan joustojen puitteissa, ja vapaa-aika täyttyy nopeasti kriisitilanteessa esimerkiksi omien vanhempien asioiden hoitamisesta. Tällaisissa tilanteissa työntekijän jaksaminen on vaakalaudalla.

Erityisesti toisella paikkakunnalla olevien vanhempien sukulaisten hoitaminen jää työpaikoilla helposti näkymättömäksi. Kun hoivattava asuu kaukana, ruokatunnin käyttö asioiden hoitamiseen tai parin tunnin jousto sieltä täältä ei riitä. Niin kutsuttu etähoivavastuu koskettaa kuitenkin yhä useampaa työntekijää, kun suuret ikäluokat ikääntyvät ja työikäiset keskittyvät suurimpien kaupunkien ympäristöön.

Yhteiskunnan tasolla ei olekaan kyse aivan pienestä asiasta, sillä seuraavan vuosikymmenen aikana suuret ikäluokat saavuttavat 80 vuoden iän. Yhä useampi vanhus asuu kotona pidempään, monet huonokuntoisinakin, mikä ei helpota etäomaisen asemaa vaan heijastuu myös työssä jaksamiseen.

Moni työikäinen tasapainoileekin työn, lastenhoidon ja ikääntyneiden vanhempien auttamisen kanssa. Tällöin puhutaankin nk. sandwich-sukupolvesta. Perheystävällisiin käytäntöihin pätevät eri elämäntilanteissa pitkälti samat suositukset ja periaatteet kuin lapsiperheidenkin kohdalla. Kun työpaikan perheystävällisiä käytäntöjä kehitetään, olisikin tärkeää ottaa huomioon kaikki elämäntilanteet ja eri perhemuodot.

Miksi tämän kysymyksen pitäisi kiinnostaa yhteiskunnallisesta näkökulmasta ja työelämän kehittämisessä? Toimittaja Mari Valkonen haastatteli minua eri elämäntilanteissa esiintyvistä, työelämän perheystävällisyyteen liittyvistä tarpeista keväällä.

Haastattelu julkaistiin Fakta-lehteen artikkelissa “Ei vain lapsiperheiden asia” toukokuussa 2017 ja Mari Valkonen tiivisti sanojani hienosti:

“Jos työelämässä olisi lisää tilaa empatialle ja inhimilliselle joustolle eri elämäntilanteissa, se voisi olla keino pidentää työuria”.

Usko pois, läheisen tarvitseman hoivan tarve on yleinen syy pyrkiä aikaisemmin eläkkeelle sekä syy uupumukselle. Olisi typerää olla yrittämättä ennaltaehkäistä niitä tilanteita.

Fakta-lehti on maksullinen eli paperilehdessä julkaistu juttu on tekijänoikeuksin suojattu. Jos haluat lukea jutun, pääset Fakta-lehden tilauksiin käsiksi Talouselämän sivustolla.

 

Kirjoittaja Riina Salmivalli on Fambitionin tiiiminvetäjä, jonka perheeseen kuuluu mies, lapsi, koira, lähisukulaiset sekä ystävät.