Kuka sinua opettaa – vai opitko itse?

Blogisarja oppimisen ja opettamisen muutoksesta, osa 1/2.

Elinikäinen oppiminen on jo kiinteä osa työelämää – yhä useamman työviikkoon osuu jonkinlainen koulutus, valmennus tai tietoisku. Näiden koulutusten antina kuulee yhä lauseen “Ei siellä oppinut taaskaan mitään. Ei kukaan opettanut.”

Moni aikuinen ei koe tulleensa opetetuksi esimerkiksi ryhmätyötilanteissa. Miksi näin?

Oppiminen on aiemmin tarkoittanut niin kutsuttua behavioristista oppimiskäsitystä, jossa opettaja opettaa ja oppilas kuuntelee. Tämä ei ole enää nykypäivää eikä todellisuutta – eikä edes vastaa ihmisten erilaisten oppimistyylien tarpeisiin.

Vähitellen behavioristisesta oppimiskäsityksestä on siirrytty kohti konstruktivistista mallia.

Oppija itse on tiedon rakentaja ja opettaja toimii enemmänkin oppimista tukevana toimijana.

Mallin oppimistilanteissa oppija kannustetaan rakentamaan itse omaa osaamistaan sen sijaan, että jollakulla viisaammalla olisi hallussaan opittava tieto valmiina muille lueteltavaksi.

Murros näkyy hyvin Suomen peruskouluissa, jossa vuonna 1994 moni asia muuttui opetussuunnitelmauudistuksen myötä. Tämä ajankohta jakaa myös nykypäivän työikäisiä. Karkeasti jakaen

  • alle 35-vuotiaat ovat ehtineet elää jo peruskouluissaan aikaa, jolloin oppimista on rakennettu aiempaa enemmän yksilön tarpeista, ja vastaavasti
  • yli 35-vuotiaat ovat saaneet oman koulutuksensa hyvinkin behavioristisesta näkökulmasta.

Onko siis ihme, että oppiminen ei tunnu oppimiselta, jos opettamista ei tehdä enää vanhaan tuttuun malliin? Oppimiskäsitysten ja opettajan roolin muuttumisen myötä myös termit ovat myllerryksessä. Tällä hetkellä:

  • opettaja koetaan helposti behavioristiseksi auktoriteetiksi,
  • kouluttaja hieman konstruktivistisemmaksi oppimisen tukijaksi ja lopulta
  • valmentaja sparraajaksi, joka saa oppijat suoriutumaan itse ja tähtäämään omiin yksilöllisiin tavoitteisiinsa.

Loppujen lopuksi vastuu oppimisesta on aina kuitenkin oppijalla itsellään. Oppija voi tehostaa omaa oppimistaan esimerkiksi tunnistamalla oman oppimistyylinsä. Näistä kirjoitan tämän blogisarjan seuraavassa osassa, joka julkaistaan viikolla 26.

Me Fambitionissa haluamme toimia valmentajina ja saada työntekijät ja työnantajat yhdessä kurottamaan kohti nykypäivän haasteita parhaalla mahdollisella tavalla.

Kirjoittaja Johanna Kalliomäki on Fambitionin valmennuspalveluiden pedagogisesta laadusta vastaava ammatillinen opettaja, joka sattuu olemaan myös projektinhallinnassa etevä prosessiarkkitehti.