Vertaistuella onnistuneeseen töihinpaluuseen

Töihin palaaminen vanhempainvapaalta on varsinkin ensimmäisen lapsen jälkeen kuin hyppy tuntemattomaan. Toimivien rutiinien varaan rakennettu arki muuttuu täysin. Töihinpaluun voi kuitenkin mieltää ja siihen voi valmistautua monella tavalla. Vaikka perhevapailta palaaminen aina väistämättä muuttaa arkea, väitän että ryhmätyöskentelyllä ja vertaistuella voidaan onnistuneesti tukea työn ja perheen yhteensovittamista. Miksikö?

Itseään toteuttavat ennustukset ovat varmasti monille tuttuja: jos uskomme olevamme huonoja vieraissa kielissä, vältämme niiden puhumista ja varmistamme samalla, ettemme niitä opi. Samaan ilmiöön viittaa Thomasin teoreema(1), jonka mukaan henkilökohtaisella tilanteiden tulkinnalla on todellisia seurauksia käytännössä. Ei siis ole sama, näemmekö töihinpaluun mahdollisuutena vai uhkana.

Itselleni yksi suurimmista sosiaalipsykologian tarjoamista oivalluksista on ollut se, miten mahdotonta on erottaa yksilöä hänen sosiaalisesta ympäristöstään. Henkilökohtaisina pidetyt asiat kuten odotukset, kokemukset ja ajatukset ovat nekin monin tavoin sosiaalisia. Esimerkiksi se, miten hyväksi tai huonoksi työntekijäksi arvioimme itsemme muodostuu ja myös muuttuu jatkuvasti sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta: vertaamme itseämme esimiehemme meihin kohdistamiin odotuksiin tai siihen, millaisia muut työntekijät ympärillämme ovat. Lisäksi olemme tietoisia yhteiskunnassamme jaetuista käsityksistä siitä, millainen on hyvä työntekijä. Näihin odotuksiin peilaamme itseämme ja toimintaamme.

Odotuksemme perhevapaan jälkeisestä töihinpaluusta muodostuu sosiaalisesti niiden näkökulmien kautta, joilla asiasta ympärillämme puhutaan. Erityisesti ensimmäistä kertaa vanhempainvapaalta palaaminen on aivan uusi tilanne, johon valmistautumisessa joudumme nojautumaan muilta saamaamme tietoon.  

Ratkaisukeskeinen ja ohjattu ryhmätyöskentely tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia töihinpaluun parantamiseen käytännössä. Vertaisryhmä, jossa myös muut pohtivat uran ja perheen yhteensovittamisen kysymyksiä ratkaisukeskeisesti, mahdollistaa töihinpaluun tarkastelun yhtenä elämänvaiheena muiden joukossa. Ryhmässä saatu tuki omille ajatuksille ja haaveille tekee niistä todempia ja helpompia toteuttaa. Myös konkreettisten arjenhallintaa helpottavien ideoiden kehittely ja toimiviksi todettujen käytäntöjen jakaminen vahvistavat kokemusta pystyvyydestä(2): minä pystyn tähän!

Syksyllä FAM Back -paluuohjelmaamme osallistunut Heli Orelma kuvaa ohjelman ryhmätapaamisten aikana saamiaan oivalluksia blogikirjoituksessaan: “Työ ja perhe voivat molemmat olla energian lähteitä. Työn ja muun elämän yhteensovittamisessa tärkeää on tunnistaa asiat, jotka antavat energiaa arkeen.”

Vertaisryhmien vahvuus onkin siinä, että ne auttavat uuden elämänvaiheen ymmärtämistä ja ratkaisukeskeistä lähestymistä. Hyppy tuntemattomaan voi siis olla jännittävä mahdollisuus!

 

PS. Seuraava FAM Back starttaa marraskuussa, vielä ehdit mukaan! Tästä blogikirjoituksesta löydät konkreettisia vinkkejä paluuohjelman ehdottamiseen työnantajallesi.

 

Kirjoittaja Jonna Korhonen työskentelee Fambitionissa koordinaattorina ja osallistui elokuun FAM Back -ohjelman toteuttamiseen. Jonna tarkastelee FAM Backia sosiaalipsykologisesta näkökulmasta.

Lähteet käsitteille:
(1) Thomas W.I, & Thomas D.S. (1928) The child in America: Behavior problems and programs. New York: Knopf.
(2) Bandura, A. (1997). Self-efficacy: The exercise of control. New York: Freeman.